LK henkilönä

Piin pakina

Usein vanhemmasta ja lapsesta puhuttaessa käytetään sanontaa omenapuusta ja omenasta. Sanonnan omena on joko tipahtanut kauas puusta tai sitten ei.

Jos minä olen puu ja tyttäreni Laura on omena, niin hän on pudonnut juuri sopivan matkan päähän. Jättänyt molemmille tilaa omalle elämälle, mutta myös yhteiselle kanssakäymiselle. Onneksi Lauralla on hyvä huumorintaju. Niinpä voimme nauraa molempia samalla tavalla huvittavia asioita ja tapahtumia. Kertoa tapauksista elämässä huvittavuudella mehustettuna.

En ole voinut muuta kuin ihailla tarmokasta ja ahkeraa tytärtäni. Ja päämäärätietoista. Jo parivuotiaana kakarana hän esimerkiksi päätti, että ei halunnut ylleen hienoja Tukholmasta tuotuja kurahousuja. Ne puettiin päälle taisteluvoittona. No tyttö seisoi pihalla monta tuntia yhdessä ja samassa paikassa. Hän ei kyllä inhohousuissa liikahtaisi askeltakaan. Ja voitto tuli! Housut jäivät naulaan. Tahto rautainen vie vaikka läpi harmaan kiven, sehän tiedetään.

Laura oli kunnioitettavana Tyttönorssin viimeisellä tyttöluokalla. Ja pärjäsi niin hyvin, että minun oli pakko kadehtia. Vaikka ylioppilaskokeissa oli tulla suru puseroon. Kuudesta kirjoittamastaan aineesta hän sai vain viisi laudaturia. Kuudes jäi uupumaan muutaman kiusallisen pinnan.

Laura luki itsensä maisteriksi nopeasti ja väitteli tohtoriksi vielä vikkelämmin. Oli äidin pakko ihmetellä, sillä sivusta katsoen opiskeluun kuului ensisijaisesti laaja ja ilmeisen hauska osakuntaelämä Eteläsuomalaisessa osakunnassa. Kuraattorina hän liehui pitkin Pohjoismaita suhteita hoitamassa, edustamassa ja elämästä nauttimassa.

Itsekin virkaäitinä on ollut syytä iloita, että tytär on saanut perhe-elämänsä sujumaan erikoisen onnistuneesti. Kodissa tuntuu riittävät yhteishenkeä ja lämpöä. Sekä mäyräkoira Casse, joka pitää jöötä omalla karvaisella tavallaan.

Koska itse olen kiltti ja mukavuudenrakas, en voi kuin kunnioittaa tarmokasta, tomeraa ja aikaansaapaa tytärtäni. Hänellä on älykkäitä mielipiteitä, joiden takana hän seisoo. Hän tuntuu tekevän enemmän kuin on mahdollista yhdelle pienelle naiselle.

Minä todella arvostan tytärtäni. Kun ajattelen, hän on juuri semmoinen henkilö, jota olen aina halunnut äänestää. Minähän tunnen hänet. Ei ole kyseessä tuuliviiri, haihattelija eikä pyrkyri. Tässä naisessa on mahdollisuuksia vaikka mihin.

Putosihan omena oivasta puusta juuri sopivaan paikkaan, sopivan ja hyvän matkan päähän.

Takaisin ylös

Kehu nainen viikossa -sarjasta

Kun Laura Kolbe avaa suunsa, sieltä tulee asiaa. Helsingin yliopiston historian dosentti on takonut kiitettävästi sivistystä suomalaisten tiukkoihin kalloihin.

Kuka muu jaksaa innostua samanlaisella tarmolla naisten hatunkäytön historiasta, leivänsyönnin merkityksestä, suomalaisten identiteetille tai Helsingin kunnallispolitiikasta sodanjälkeisistä muutoksista? Rouva Kolbe puhuu sitä paitsi aina yhtä lapsekkaalla innostuksella. Kun Kolbe järjesti Sysmän Suvisoittoa viime vuonna, hän sanoi: ”Haluamme pohtia miten monituhatvuotiset, vesiyhteyksien kautta toteutuneet Eurooppa-yhteytemme ovat muovanneet Päijänteen rannalla sijaitsevaa sysmäläisyyttä.”

Parasta ei kuitenkaan ole se, mistä Kolbe puhuu, vaan miten hän puhuu. Harva käyttää äidinkieltämme yhtä soljuvasti ja virheettömästi. Laura Kolbe puhuu kuin porvarisrouva 50-luvun Suomi-filmissä kuulostamatta kuitenkaan teennäiseltä. Kaiken lisäksi Laura Kolbessa on tiukkisnaisen seksikyyttä. Olisin halunnut istua hänen historiatunneillaan puberteetti-iässä. Nyt pitäisi selvittää, missä tällaisia charmantteja porvarisrouvia kasvaa, ja julistaa alue suojelukohteeksi.

Takaisin ylös

Laura Kolbe

sellaisena kuin minä hänet tunnen.

Olen tuntenut Lauran kehdosta asti ja seurannut hänen elämäänsä, sekä tädin että kummitädin ominaisuudessa.

Määrätietoisuus, nokkeluus ja valtava sisu ovat olleet olemassa jo aivan pienestä asti. Jo polvenkorkuisena Laura osasi jallittaa isoaveljeä kuinka halusi. Tietynlainen kunnianhimo on ollut mukana nuoresta asti. Opiskelussa, ja myöhemmin työssä, olivat ahkeruus, pitkäjänteisyys, kurinalaisuus ja systemaattisuus ne ominaisuudet, joilla parhaiten kuvailisin Lauran toimintaa. Ja niillä on syntynyt tulosta. Akateemisessa maailmassa oletetaankin, että tutkimuksiin paneudutaan huolella, mutta tapa, jolla Laura sen teki, oli perinpohjainen. Jokainen pienikin detalji tarkistettiin huolellisesti. Ja sen jälkeen vielä kerran. Valtavasta produktiivisuudesta sekä laaja-alaisesta tietämyksestä sain tavallisesti tietoa saamalla kirjoja, joiden teosta Laura joko oli vastannut itsenäisesti, tai oli ollut mukana kirjoittajaryhmässä. Niiden tekemisistä ei liiemmin etukäteen puhuttu, uusia kirjoja vain ilmestyi Akateemiseen kirjakauppaan ja lahjakonttiin. Loistava organisointi- ja delegointikyky, joilla asiat saadaan tilaisuudessa kuin tilaisuudessa rullaamaan, ovat tiettävästi perua osakuntatoiminnasta. On helpotus, kun salaman nopeasti joku (Laura!) jakaa esim. mökin keittiövuorot ja niin kaikki tietävät oman osuutensa tehtävistä.

Laura on aina ollut kiinnostunut ympärillä tapahtuvista asioista, kuten musiikista, taiteesta sekä valppaasti seurannut yhteiskunnallisia tapahtumia ja muutoksia. Niin sosiaalisissa tilaisuuksissa kuin pienimuotoisissa tapaamisissa kielitaitoinen Laura on edustava, loistava seuraihminen, sanavalmis ja älykäs, joka tulee hyvin toimeen mitä erilaisimpien ihmisten kanssa. Hän kuuntelee. Hänen ystävä-/tuttavapiirinsä on valtava, mutta hän ei milloinkaan kersku hyvinkin tunnetulla ja kuuluisalla tuttavapiirillään.

Moni sanoo haluavansa kokeilla jotain uutta, mutta Lauralla, jolla on omaperäisiä ideoita, on myös rohkeutta toteuttaa niitä, ja siten ottaa vastaan haasteita. Hänellä on myös rohkeutta sanoa omia mielipiteitä sellaisistakin asioista, jotka eivät välttämättä tänä päivänä ole ns. muodikkaita Haasteista mainittakoon Lauran emännöimä TV- ohjelmasarja. Sekä jokakesäinen viikon kestävä kulttuuritapahtuma Sysmän Suvisoitto, joka on Laurassa saanut idearikkaan ja ahkeran vetäjän. Sysmä paljon aikaa vievän ”harrastuksen” tapahtumapaikkana oli loistava valinta, koska Lauran esivanhemmat olivat sysmäläisiä ja Lauralle niin tärkeä kesäpaikka on Sysmässä.

Pehmeitä arvoja on perheen tärkeys, sekä läheinen kanssakäyminen suvun kanssa. Äitinä Laura on aina ollut sekä perinteitä vaaliva että virikkeinen. Lapsia on kuunneltu, heidän kanssaan pohditaan isoja ja pieniä asioita, niin teini-iän ongelmia kuin yleistä maailman menoa, ja mikä harvinaista, heidän kanssaan pyritään olemaan paljon. Heitä rakastetaan. Näillä lapsilla on tilaa hengittää, mutta heillä on myös erittäin selkeät rajat ja vastuut, kuten koiran ulkoiluttamisvuorot, aikaisemmin vastuut omista marsuistaan.

Jo edellisen sukupolven ajalta on ollut perinne viettää kaikki joulut yhdessä. Nyt pieni sukumme on entisestään kiinteytynyt, ja sen yhdessäolo on laajentunut usein vietettyihin yhteisiin lomiin, milloin hiihtomatkoilla, mökillä Suomessa milloin ulkomailla. Lasten syntymäpäivät ym. muut merkkipäivät juhlitaan koko suvun voimalla. Suku on meille kaikille erittäin tärkeä. Ominaisuus, joka voi olla positiivinen tai negatiivinen, on tietty ehdottomuus. Älä edes unelmoi vaihtaa TV kanavaa, jos siellä sattuu tulemaan jokin Lauran harvoista suosikkiohjelmista. Laura todella osaa pitää puoliaan.

Elettyään koko elämänsä akateemisessa maailmassa, on luonnollista, että Lauran kielenkäytössä joskus paistaa läpi ”oppineisuus”. Se onkin paikallaan yliopistossa, mutta ehkä kaikissa yhteyksissä se ei aina puolusta paikkaansa. Talouden puolella hauska kahtiajako: Suuret linjat ja hyvä laatu saa maksaa, no problem. Mutta toisinaan nostaa saksalainen pihiys päätään. Ja silloin ollaan tarkkoja. Mutta näin käy vain pienissä ja yllättävissä asioissa. Väsynyt Laura on niin kuin me kaikki yleensä väsyneinä olemme, ärtynyt. Silloin on paras jättää hänet rauhaan, sillä kiivastuessaan hän osaa käyttää kieltään terävästi.
Sokerina pohjalla

Paitsi, että Laura on todellinen ystävä ja loistava seuraihminen, niin ennen kaikkea hän on todellinen Heikkilän nainen: armoitettu hyvän ruuan ystävä ja loistava kokki.

Olen yrittänyt olla täysin vilpitön, tai niin pitkälle objektiivinen kuin vain läheltä Lauran kasvua ja kehitystä seurannut siihen pystyy.

Helsinki 12.9.2004

Maikki Heikkilä

täti ja ystävä


Katriina Järvinen Laura Kolbesta teoksessa Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa (2007)

"Ensimmäinen muistikuvani Laurasta on luja kädenpuristus. Pienessä naisessa oli valtava määrä energiaa. Muistan ihmetelleeni hänen reippaita ja suorasukaisia mielipiteitään. Ne olivat kummallisessa kontrastissa porvarisrouvan hillityn tyylikkyyden kanssa. Laura onkin osoittautunut yhdeksi ennakkoluulottomimmista ihmisistä, joita tunnen. Hän vetää linjakkaasti porvarisrouvan rooliaan, mutta tapaa samalla ihmisiä yli kaikkien rajojen. Taustamme, habituksemme ja elämäntapamme ovat erilaiset, mutta ehkä meitä yhdistääkin juuri viehätyksemme erilaisuutta kohtaan – toisissamme ja ihmisissä yleensä."


Linkki: http://kiplekker.blogspot.com
Sunday, September 09, 2007

My friends and I

Laura Kolbe

On Saturday I attended the 50th birthday of a friend of mine from the student politics time, Professor of European History Laura Kolbe. As I was taking my first steps in societal matters, she offered a historical perspective and gave a supportive push to speak out for education and urbanism. Laura also played a role in me ending to Amsterdam.

Kolbe is one of the most networked people I know which one could see when looking around the room at the Old Student House - the home of Finnish student movement. Laura's skill to reach out was proved by the age and occupation range of guests. From student politicians to professors and from former presidents to opera singers, she showed once again what it should mean to be an academic citizen: reach out, talk with people and use your skills for the best.

The societé event made me also realise that I am getting older. I ran into several friends from the student times - people I used to party with until the morning hours - who now have titles like Special Advisor, Superintendent or Senior Researcher in respectable organisations. We're no kids anymore.

Posted by Tommi Laitio at 21:29


Takaisin ylös