Kirjoitukset
Kolumni Suomen Lääkärilehdessä 3/2006
takaisin pääsivulle

Valkoisen miehen elämää – jos Allah suo!

Makaan sametinpehmeällä laverilla, ympärillä rauhoittavaa musiikkia ja pehmeää valaistusta. Selässäni kontallaan filippiiniläinen thaihieroja Gerri vääntelee jäseniäni eri asentoon. Puolentoista tunnin käsittelyn jälkeen lihakset lähtevät lentoon ja olkapäät irrottelevat. Olen Dubaissa, suuren Deira City Center kauppakeskuksen ylellisessä Paris Gallery -kauneushoitolassa. Valkotakkinen ja jämäkkäkourainen Gerri kysyy huolestuneena: ”Too hard, Mme?” Tätä käsittelyä on turha pyytää kotomaan kuntohoitajilta!

Gerri on yksi kymmenistä tuhansista expatriooteista, ulkomaalaisista, joita lyhyen ajan sisällä on muuttanut Yhdistyneen Arabiemiirikunnan kasvukeskukseen Dubaihin. Öljy toi varallisuutta. Kolmessakymmenessä vuodessa on kuivaan, kuumaan ja aurinkoiseen autiomaahan rakennettu hypermoderni kaupunki. Asiantuntemus ja työ ostetaan ulkomailta. Näen aamulla, kuinka täysinäiset bussit kuljettavat esikaupunkien parakeista huivipäisiä, paahtuneita miehiä työkohteisiin. Parakkeihin vierastyövoima on tullut Intiasta, Pakistanista, Ceylonista, maailman köyhistä maista.

Aavikon keskelle noussut Dubai hiljentää eurooppalaisen saapujan. Dubai on maailman kahdeksas ihme, kaupunkifantasia toteutuneena, maanpäällinen Sim-city, pienyrittäjän paratiisi ja kaupallisuuden häpeämätön keidas. Se on kuin tyhjästä laskeutunut kaupunki. Side menneisyyteen puuttuu ja nykyisyyskin on tuontitavaraa. Amerikkalainen kaupallisuus ja liikennesuunnittelu on yhdistetty mielikuvaan eurooppalaisesta urbanismista. Lopputuloksena on postmoderni taajama, jossa Hollywood kohtaa Disneylandin.

Pehmeähiekkaiset, neitseelliset rannat ja upeat hotellit vuorottelevat massiivisten kauppa- ja viihdekeskusten lomassa. Ne ovat sosiaalinen elämän keskuksia, joiden rinnalla Espoon Omena näyttää harmaalta kyläkaupalta. Pilviä tavoittelevat rakennukset levittäytyvät aavikkoalueille, kahdeksankaistaisten suorien moottoriteiden varrelle. Julkista liikennettä ei ole. Me matkailijatkin liikumme edullisesti takseilla. Uutta synnytetään merelle – kahta täyttökohdetta suunnitellaan palmun muotoon, kolmannen saaret on siroteltu muistuttamaan maapalloa. Merenalainen luksushotelli tulee Arabianlahteen.

Elegantilla yksityisellä rantaklubilla aurinko hivelee. Laskeudun pehmeän lepolassen syleilyyn. Joudun myöntämään, gintonic toiseen, cafe latte toiseen käteen tarjoiltuna: tämä on valkoisen miehen elämää! Ylellisyydellä on tekijänsä. Parakkimiesten sukulaiset hoitavat kaupungin tuhansia pieniä töitä. He siivoavat vessoja ja hotellihuoneita, tarjoilevat ravintoloissa, kahviloissa ja klubeilla, lakaisevat lattioita, hoitavat uima-altaita, keinotekoisia viheralueita ja jalkakäytäviä, avaavat ovia, kantavat matkalaukkuja. Etevimmät pääsevät hoivahommiin ja palvelutehtäviin, naiset hierojiksi ja kosmetologeiksi, miehet taksia ajamaan ja ravintolaruokaa valmistamaan.

Sääty-yhteiskunta ja herrakansa-ajattelu ovat läsnä kaikkialla. Dubai räväyttää katsojan silmille sen, josta meillä ei ole tapana puhua: rikkauden, vaurauden, varallisuuden, ylellisyyden, kapitalismin ja kaupallisuuden. Kun kylmä sota päättyi ja länsi voitti, pääomat lähtivät liikkeelle. Rikkaita ja sijoittajia on maailma pullollaan. Useimmat heistä haluavat laatua, ja sitä Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien kaupallinen pääkaupunki tarjoaa. Globaali eriarvoisuus lakaistaan maton alle rahalla, palkalla, juomarahoilla ja almuilla. Köyhät, vihreät ja vaihtoehtoihmiset älkööt vaivautuko.

Matkamme alussa Hänen Korkeutensa, Dubain hallitsija sheikki Maktoum bin Rashid Al Maktoum kuolee. Shoppingfestivaalien avajaisia siirrettään, ilontulitus peruutetaan ja kaupunkiin laskeutuu kollektiivinen suru. Kuolema paljastaa modernin taakse kätkeytyvän kovan uskonnollisen todellisuuden. Islam, vanhoillisuus ja sukuvalta hallitsevat elämänmuotoa. Maktoum –suku on johtanut Dubaita keskitetysti ylhäältäpäin jo vuodesta 1833 lähtien.

Kauppakeskusten hunnutetut naiset ja valkokaapuiset miehet, pilvenpiirtäjien välissä olevat moskeijat ja tasavälein luetut rukoukset muistuttavat perusarvoista. Kaukaa näkee omankin elämänmuodon selvemmin. Voiko rahalla ja kaupallisuudella korvata sen minkä valistuksessa voitimme? Me Välimeren pohjoispuolella uskomme ihmiseen ja ihmisyyteen. Historia antaa identiteetin ja kulttuuri on arvo. Panostamme sivistykseen ja yhdessä tekemiseen. Luotamme järkeen, tieteeseen ja kriittisyyteen. Perustamme kansanvaltaan ja ruohonjuuritason vaikuttamiseen. Dubaista oli helppo palata Suomeen, kotopohjaista elinvoimaa ihmettelemään. Jos Allah suo, Eurooppa isänmaanani pysyköönkin!

Takaisin ylös