Kirjoitukset
Kolumni Suomen Lääkärilehdessä 5.2.2007
takaisin pääsivulle

Keskiluokka ja suklaakonvehdit

Joulun alla kotikylässämme Helsingin Kruununhaassa avattiin suklaapuoti. Kulmaliikkeessä on pelkistetty ja kaunis myymäläosa. Sivuhuoneessa on mestarin verstas, johon voi varata suklaan tekemisen kurssiaikoja. Myyntituotteet – suklaalevyt, leivokset ja käsintehdyt konvehdit – on laitettu esiin valoisiin, elegantteihin kaappeihin. Liikettä hoitaa mukava ja reipas nuoripari.

Vetoa lyötiin heti asukkaiden kesken: kauppaa menee konkurssiin saman tien tai siitä tulee suuri menestystarina. Jälkimmäinen näyttää käyneen toteen. Suklaaherkut tekevät kauppansa. Uusi urbaani keskiluokka osaa kuluttaa ja haluaa panostaa laatuun. Taiten tehty suklaanami koetaan nyt nautintona, joka nyt on riisuttu syyllistävästä maineestaan. Rahalla saa ja hevosella pääsee!

Uusi keskiluokka on vihdoin täällä! Nyt saamme olla avoimesti vauraita. Olemme työssäkäyviä ja kartutamme omaisuuttamme. Toisin oli nuoruuteni 1970-luvulla. Aikakauden avainsana oli ”porvarillinen hegemonia”, joka tuli murtaa. Porvari oli pölyttynyt, konservatiivinen ja edistyksen vastakohta, sopiva poliittisen halveksunnan kohde. Porvariston hillitty charmi joutui nurkkaan - kunnon intellektuelli haki identiteettinsä pohjan radikaalista boheemisuudesta, solidaarisuudesta, demokraattisesta ja kansanläheisestä elämäntavasta.

Itselleni asuminen 1990-luvulla Alankomaissa, maanosamme porvarillisen ja keskiluokkaisen kulttuuri-identiteetin kotimaassa, on ollut avainkokemus. Alankomaissa opin ymmärtämään ammatin, sosiaalisen taustan, kodin, sukupuoliroolien, perhe-elämän ja kulttuurin välisestä historiallisesta yhteydestä. Opin, kuinka tästä yhteydestä on kasvanut kokonaista kansakuntaa leimaava porvarillinen eetos ja keskiluokkainen elämäntapa.

Eurooppalainen porvaristo ja siitä esiin kasvanut keskiluokka on historiallisesti kaupunkien tuote. Porvarillinen kulttuuri on ollut sidoksissa kaupunkielinkeinoihin, kauppaan, käsityöhön ja teollisuuteen. Se on ilmentänyt kaupunkeihin liittyviä arvotuksia, korostanut vaihdantaa ja vuorovaikutusta, toleranssia ja moniarvoisuutta. Porvariston vuosisatoja ovat olleet 1600- ja 1800-luvut. Emotionaalinen vallankumous oli seurausta 1600-luvun talouden ja politiikan avaamista uusista mahdollisuuksista ja kirkollisesta reformaatiosta. Luterilaisuudesta ja kalvinismista, maanosamme ensimmäisistä keskiluokan liikkeistä, syntyi pyhä kotitalous.

Alankomaissa muutoksen mahdollisti sosiaalinen rakenne. Hollantilaiset olivat kauppiaita ja maanomistajia. Maasta puuttui maaton viljelijäväestö toisin kuin sen naapurimaasta Englannista. Siellä ei ollut Ranskalle ja Ruotsille tunnusomaista vahvaa aristokratiaa, kuningasvaltaa tai hovikulttuuria. Euroopan ensimmäistä tasavaltaa hallitsivat seitsemästä maakunnasta saapuneet patriisit, uuden eliitin jäsenet. Suurin osa muusta väestöstä eli kaupungeissa ja sai toimeentulon keskiryhmän ammateista.

Porvarillinen elämäntapa vakiintui Euroopassa 1800-luvun aikana. Ajankohtaan liittyi porvarillisen julkisuuden syntyminen, saksalaisen sosiologi Jürgen Habermansin kuuluisaa termiä käyttäen. Siihen jalostui kaupunkikulttuuriin liittyviä elementtejä, tiedonvälistystä, rahaliikennettä, informaatiota, uutisointia, kommunikaatiojärjestelmiä, vuorovaikutusta. Syntyi vastavoima absolutismille, sentralistiselle hallintakulttuurille, kuninkaalle, keskitetylle valtiolle.

Porvarillinen julkisuus merkitsi modernin valtion, kansalaislähtöisen yhteiskunnan, lehdistön, puolueiden ja nykyaikaisten oikeuskäsitysten esiinnousua. Se merkitsi myös porvarillisen kotikulttuurin suurta nousukautta. Asumiskeskeisyys, yksityisyys, perhekeskeisyys ja kodikkuus korostuivat. Porvarillinen koti ilmensi nykyaikaista perhekäsitystä

Uudet ammattiryhmät, arkkitehdit, pankkimiehet, kustantajat, teollisuusyrittäjät, lääkärit ja juristit muodostivat lukevan, kirjoittavan ja keskustelevan keskiluokan. Ryhmä tarvitsi kokoontumis- ja keskustelutiloja, klubeja, ravintoloita, kahviloita, oluttupia ja salonkeja. Tavoitteena on yhteisen hyvän määrittely. Liberalismi, tasavaltaisuus, parlamentarismi, osallistuminen ja äänioikeus nousivat porvarillisuuden tavoitteiksi. Demokraattiset tavoitteet toteutuivat monissa maissa.

1900-luku oli keskiluokan vastavoimien vuosisata. Rauhallinen yhteiskuntakehitys taittui aluksi sotiin, sitten vallankumouksiin, joukkoliikehdintään, kapinoihin ja poliittiseen radikalismiin. Vasta viimeiset kaksi vuosikymmentä on voitu nauttia parempien aikojen hedelmistä. Keskiluokka on nousussa kaikkialla maailmassa esiin vaatimaan oikeutta näkymiseen. Kapitalismi, kuluttajuus ja kaupunkikulttuuri kukoistavat. Häpeä, syyllisyys, huono omatunto, moralisointi – ne ovat jääneet. Nyt on vihdoin tilaa jopa suklaakonvehtien ja nautinnon etsimiseen. Se sallittakoon, tässä ja nyt.

Takaisin ylös