Kirjoitukset
Kolumni Kalevassa 20.7.2007
takaisin pääsivulle

Rakkaudesta Ruotsiin!

Viime viikonlopulla suomalaiset mediat seurasivat tiiviisti Ruotsin kruununprinsessa Victorian 30-vuotispäivien viettoa. Täällä ollaan kunnon monarkisteja. Kadun vierustat täyttyvät hullaantuneesta kansasta, kun kuningas Kaarle XVI Kustaa, kuningatar Silvia, kruununprinsessa Victoria tai muut hovin edustajat saapuvat vierailulle Suomeen. Näin on ollut 2000-luvulla Helsingissä, Haminassa, Tammisaaressa, Oulussa, Vaasassa. Näillä kaupungeilla on kuninkaallinen perustamishistoria ja vanha side Ruotsin hallitsijaan.

Kun takana on 600 vuotta yhteistä historiaa, on suomalaisilla erityissuhde Ruotsiin ja ruotsalaisuuteen. Kulttuurisesti vahva kielivähemmistömme takaa, että ruotsia täällä puhutaan jatkossakin. Kymmenet tuhannet Ruotsiin muuttaneet suomalaiset luovat sillan maittemme välille. Pankit ja monet yritykset ovat fuusioituneet. Presidentit ja ministerit tekevät ensimmäisen vierailunsa Ruotsiin. Naapurin politiikkaa ja kulttuuria seurataan meillä herkästi ja tarkasti. Viimeksi media ärsyyntyi, kun ruotsalaiset ilmaisivat tyytymättömyyttä euroviisujen tulokseen.

Jokaisella suomalaisella on oma yksityinen Ruotsi-suhteensa. Lienen tyypillinen tapaus: lähisukulaisia asuu Tukholmassa ja työ vie toistuvasti naapurimaahan. Ruotsinlaivat ovat yhtä tuttuja kuin liikennelaitoksen bussit Helsingissä. Kesätöitä hain nuorena Tukholmasta, melkein kotikaupungista. Opiskeluaikana nautin Ruotsin yliopistokaupunkien osakuntaelämästä. Viime keväänä asuin puoli vuotta Uppsalassa. Vidoin oli aikaa pohtia: minkälainen on suomalaisen Ruotsi-suhde? Miksi Ruotsi herättää yhä ihailun ja kateuden tuntemuksia? Minun Ruotsini?

Ruotsin sisäinen vahvuus heijastaa keskiluokkaista elämäntapaa. Vauraus on houkutellut Ruotsiin maahanmuuttajia, myös suomalaisia, hakemaan parempaa elämää. Hyvin hoidetut omakotialueet leviävät ruotsalaisten kaupunkien ulkopuolella. Tutkimuksin on todettu, että ruotsalaislapset nauttivat maailman onnellisimmasta lapsuudesta. Taitelija Carl Larsson, IKEA, Hennes & Maurtiz, Volvot ja Saabit, Tetra Pak, Ingmar Bergman ja Astrid Lindgren, Abba-sillit ja -orkesteri, Wasa-näkkileivät ja muut menestyneet ruotsalaisilmiöt liittyvät koti- ja perhe-elämään, asumiseen, ruokakulttuuriin ja pukeutumiseen sekä viihtymiseen.

Keskiluokkakulttuuria on sosiaalisuus. ”Ruotsissa pärjää, kun panee itsenä likoon, on hauska ja sujuva”, totesi korkea suomalainen yritysjohtaja. Management by perkele ei pure naapurimaan tehtaissa ja tuotantolaitoksissa. Maassa pitkään asuneen kirjailija Mustafa Canin mukaan ruotsalaiset ovat huonoja osoittamaan tunteita ja olemaan vakavia. Ruotsalaiset ovat kohdatessa ystävällisiä, iloisia ja toiset huomioonottavia, sanalla sanoen pitkämielisiä, kohteliaita ja sivistyneitä. Hankalissa tilanteissa neuvotellaan, keskustellaan, joustetaan ja käytetään omaa päätä. Hyväntuulinen pikkurupattelu kuuluu asiaan. Taustalla näkyy ylävetoisen hovi- ja säätykulttuurin vaikutus tapoihin.

Jälkitalonpoikaisessa Suomessa on toisin. Täällä osataan vaikeneminen, jöröttely ja synkistely. Junttimaisuus ja luuseritouhut on nostettu kansallishyveiksi. Nyt muotia Suomessa on äijäkulttuuri – aivan mahdoton ajatus Ruotsissa! Ruotsalaisten taitava sosiaalisuus vahvistuu suomalaisesta vakavuudesta ja rehellisyydestä. Naapurimaassa kulttuurisesti pärjäävät ”poikki ja pinoon” -tyypit, kekkoset, donnerit, saarikosket, esapekkasaloset, arjasaijonmaat ja hannapakariset. He säteilevät sisua, karheaa osaamista ja reipasta alkukantaisuutta, josta Ruotsissa on huutava pula.

Suomi ei enää kovin kiinnosta keskiluokkaista perus-svenssonia. Sinivalkoinen naapurimaa on liian lähellä ja ”väärällä puolella”, kuten toistuvasti sain kuulla. Oikealla puolella tuntuu olevan Norja, jonka menestystä ja öljyrahoja ruotsalaisen sopii nyt hieman kadehtia. Sodan kokenut sukupolvi on poistumassa Ruotsissakin. Talvisota-ihanteellisuus ja ”Finlands sak är vår” uhkaa unohtua. Siirtolaisten jälkeläiset ovat ruotsalaistuneet. Maailma on kaikille avoin; miksi tyytyä ihastelemaan naapurimaita? Sama koskee Suomeakin. Ruotsin yli on helppo lentää, ajaa ja mennä.

Silti, erityissuhteen vaaliminen on tärkeää molemmille maille. Yhteinen historiamme on luonut samankaltaiset instituutiot, tavan ajatella ja toimia. Arki, arvostukset ja asenteet eivät juuri poikkea. Erilaista on suhde historiaan ja yhteisölliseen muistamiseen. Ruotsi on selvinnyt Euroopan kriiseistä lähes tahratta. Se on saanut kehittyä rauhanomaisesti ja puolueettomasti. On ollut aikaa kasvattaa hyvinvointia, demokratiaa ja elintasoa. Kun materialismi oli kohdallaan, voitiin lisätä puhetta moraalista, jakaa maailma hyviin ja pahoihin.

Suomessa sodan kokemus vaikuttaa yhä ajatteluumme. Ruotsissa ei ollut sodan menetyksiä eikä jouduttu kivuliaaseen politiikan uudelleen arviointiin. Suomessa koettiin molemmat. Siksi suomalainen kantaa Ruotsissa historiaansa ja kokee itäistä identiteettiä. Tänään voi jo tunnustaa: ilman Suomea ei olisi ruotsalaista elämäntavan vakautta ja rauhaa. Ei Ruotsi silti hevin muutu. Mutta emme muutu me muutakaan, sodan kokeneet ja siitä selvinneet eurooppalaiset. Nyt sopii olla ylpeä omasta menestystarinasta, sitkeydestä, kyvystä sopeuta ja kasvattaa taistelutahtoa. Ne
ilmentävät syvästi maanosaamme kokemusta.

Takaisin ylös