Kirjoitukset
Kolumni Helsingin Uutisissa 21.6.2006
takaisin pääsivulle

Tarvitaanko pääkaupunkeja?

Helsingin Uutiset! Jo tämän lehden nimi viittaa siihen, että Suomen pääkaupunkiin liittyy komeutta, mahtipontisuutta ja vahvoja tunteita. Pidämme selvänä, että Helsinki on Suomen ykköstaajama ja että maat tarvitsevat pääkaupunkinsa. Harvoin pohdimme ydinkysymystä: miksi pääkaupunkeja on olemassa?

Helsinki pääkaupunkina ilmentää suomalaisuutta yhdessä valtion ja maakuntien kanssa. Nämä kolme kehittyivät samaan aikaan ja toisiinsa kietoutuen 1800-luvulla. Kansallista historiaa ei voi kirjoittaa ilman Helsingin läsnäoloa. Pääkaupunki perustettiin ilmentämään Suomen valtiollista olemusta. Tätä tehtäväänsä se on hoitanut arvokkaasti, roolinsa sisäistäen. Helsinki on sisä- ja ulkopolitiikan tärkein näyttämö. Politiikan tilat ja talot, kuten Senaatintori, presidentinlinna ja eduskunta, ovat arvonsa ansainneet, kuten nyt valtiopäiväjärjestyksen 100-vuotisjuhla osoittaa.

Monet Euroopan pääkaupungit ovat vanhempia kuin kansallisvaltiot. Pääkaupungeissa näkyy kaksikertainen valta. Ne ovat vetovoimaisia metropoli- ja kasvualueita. Samalla pääkaupungit symboloivat valtiota ja kansallista politiikkaa. Se on antanut pääkaupungeille roolin, mutta myös luonut jännitteisyyttä suhteessa muun maan tarpeisiin.

Viime vuosina "uusi talous" on muuttanut elinkeinorakennetta. Aikamme ilmiöihin kuuluu kansallisvaltioiden murentuminen. Kaikki eurooppalaiset kaupunkialueet ovat kehittyneet, toiset nopeammin, toiset hitaammin. Muutos näkyy kasvukeskuksissa ja maaseudulla. Kolmikanta valtio – maakunnat – pääkaupunki jäsentyy uudella tavalla. Ihmiset äänestävät jaloillaan ja muuttavat työn ja palveluiden ääreen suureen kaupunkiin. Alueellista tasa-arvoa korostaneen politiikan pyhä ydin on umpeutumassa. Paluuta entiseen ei ole.

Suomen pääkaupunki tulee tulevaisuudessakin kasvamaan. Tarvitaan kansallista pääkaupunkipolitiikkaa. Mutta kuka ajaa pääkaupungin asiaa? Arkadianmäen Helsinki-vihamielisyys on vanhaa. Peruspoliitikko on ollut lähtöisin maalta ja maakuntien asia on tuntunut omalta. Politiikan paradokseja on se, että Helsinki on ollut kansallisen politiikan tapahtumapaikka, muttei juurikaan politiikan kohde. Todellinen Suomi on ollut muualla, maakunnissa. Tilanne on estänyt näkemästä Helsingin merkityksen kansallisvaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan ytimessä.

Euroopan yhdentyminen korostaa kaupunkiseutuja. Suomi on kaupunkiensa kautta siirtynyt valtion suojasta osaksi globaalia maailmantaloutta. Perinteisten vastakkainasettelujen rinnalle on saatava uutta ajattelua. Kansallinen ei menesty ilman vahvoja kaupunkikeskuksia. Suomen pääkaupungin menestyminen ei ole helsinkiläinen erityiskysymys, vaan se kuuluu kaikille. Pääkaupungissa tuntuvat politiikan kovimmat paineet. Helsinki sellaisenaan - ongelmineen, kipukohtineen, kehittämistarpeineen - ole koskaan noussut vaalien teemaksi. Keväällä 2007 on vihdoin oiva tilaisuus pohtia sitä, miksi Suomi edelleen tarvitsee pääkaupunkiaan.

Helsinki kasvoi Suomen todelliseksi pääkaupungiksi suuriruhtinaskunnan ajan loppupuolella alkaen. Kaupungissa sijaisti tuolloin valtion korkein keskushallinto, maan ainoa yliopisto, teknillinen korkeakoulu ja muu ylempi oeptus. Se oli lähes kaikkien maalaajuisten yhdistysten, puolueiden ja työmarkkinajärjestöjen, liikepankkien, vakuutuslaitosten kotipaikka. Helsinki lähialueineen on ollut maan suurin teollinen, taloudellinen ja kaupallinen keskus jo vuosikymmeniä.

Takaisin ylös