Kirjoitukset
Kolumni Helsingin Uutisissa 5.11.2006
takaisin pääsivulle

Nimipolitiikkaa!

Nimillä on kaupungissa merkitystä. Kadunnimet, tutut nimetyt puistot, torit, paikat ja rakennukset antavat kaupungille historiaa ja ilmettä. Nimet pitävät sisällään merkityksiä, muistoja ja symbolisia ulottuvuuksia. Kaupungin monissa julkisissa nimissä kiteytyy kollektiivinen idea meistä, ja minusta tuon kokonaisuuden osana.

Kuluneen vuoden kummallisin kunnallispoliittinen päätös liittyi nimipolitiikkaan. Vanha arvokas, vuodelta 1930 peräisin olevan Helsingin kaupunginkansalian nimi muutettiin keväällä valtuuston päätöksellä hallintokeskukseksi. Ajassamme ei ollut mitään sisällöllistä tai byrokraattista syytä luopua hyvästä, kauniista ja perinteisellä tavalla urbaania itsetuntoa ilmaisevasta kaupunginkanslia -virastonimestä.

Sopii kysyä, voiko uudella nimellä pehmentää Helsingin hallintokulttuuria tai….noh…keskusvallan vahvaa asemaa? Kansliat meillä ovat perinteisesti edustaneet hyvää hallintoa. Suomessa on lukuisia yliopistojen, rovastien, rehtoreiden ym. kanslioita sekä Tasavallan presidentin, eduskunnan ja valtioneuvoston kansliat. Meillä Ruotsissa ja siis Suomessa kanslia oli jo 1600-lla hallinnollinen keskusvirasto, jonka tehtävänä oli kirjelmien vastaanotto, laatiminen ja lähettäminen ym. Kanslioihin kuului jo tuolloin vahva itsellisyys, virkaylpeys, omanarvontunto ja omaleimainen virkakulttuuri. Kun selailee muiden kaupunkien www-sivuja, voi nähdä, että kaupunginkansliat ovat vahva kaupunkien tunnus.

Helsingissä kunnallishallintoa leimaa vanha jako virkamiehiin ja luottamusmiehiin. Jo vuonna 1873 perustettiin maistraatin eli kaupunginhallituksen edeltäjän kanslia. Sitä johti kunnallispormestari. Kaupunginkanslian korkeita virkamiehiä olivat oikeusneuvosmies (lainopillinen osasto) ja maistraatin sihteerit. Taloudellisesta johdosta vastasivat kunnallisneuvosmiehet. Rahatoimikamarissa hoidettiin kaupungin raha-asioita. Kaupunginvaltuustolla oli oma kanslia.

Vuoden 1917 kuntauudistuksen jälkeen kaupungin tehtäväkenttä kasvoi ja 1920-luvulla kehittyi vahva virastokulttuuri. Nykymuotoinen kaupunginhallitus ja sen alaisuudessa oleva kaupunginkanslia perustettiin vuonna 1930. Kanslian päällikkö oli kaupunginsihteeri, jolta edellytettiin juridista koulutusta. Helsingin historiasta löytyy maineikkaita kaupunginsihteereitä (Eino Waronen, L.O. Johansson, Sulo Hellevaara), jotka olivat kovan luokan virkamiehiä, oman arvonsa tuntevia Suomen pääkaupungin keulakuvia ja kaupungin äänen haltijoita.

Tällä hallinnollisella rakenteella on hoidettu koko valtava Helsingin suurkaupungistuminen, jälleenrakennus, muuttoliikkeen hallinta, esikaupunkien ja metron rakentaminen. Uusia virkoja kaupunginkansliaan perustettiin tarpeen vaatiessa hoitamaan muun muassa taloudenpitoa, tiedottamista ja matkailuasioita sekä kansainvälisyyskysymyksiä.

Yli 75 vuoden jälkeen kaupunginkanslian nimi pyyhkiytyi pois yhdellä päätöksellä ja tilalle saatiin Helsingin hallintokeskus. Persoonaton ja laimea nimi vain vahvistaa jo olemassa olevaa mielikuvaa kaupungista (liian) vahvan byrokratian keskuspaikkana. Siihen ei liity erityistä urbaania omakuvaa tai työidentiteettiä. Päätös on herättänyt surua monissa virkamiehissä. Monet vierastavat uutta nimeä. Koska nimipolitiikalla on merkitystä, saattaa piankin nousta kaupunginkanslia takaisin –kansanliike. Sen Helsingin hyvä hallintokulttuuri kyllä ansaitsisi!

Takaisin ylös