TUTKIMUKSET JA TEOKSET
Artikkelit muiden kirjoissa
takaisin pääsivulle

“Senaatintori”

Suomalaisten symbolit
Toimittaneet Tero Halonen & Laura Aro
Atena, Jyväskylä 2005


Helsingin Senaatintoriin liittyvät kollektiiviset muistot kertovat Suomen valtiollistumisesta, kansallisen identiteetin rakentumisesta ja kansalaisyhteiskunnan muodostumisesta. Keisari Aleksanteri I korotti Helsingin vuonna 1812 Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi. Uuden varuskunta- ja hallintokaupungin tuli osoittaa Venäjän mahtiasemaa. Saksalaissyntyinen arkkitehti C.L. Engel suunnitteli Senaatintorin uusklassiseen ympäristöön Senaatin talon eli virkamieshallinnon, Nikolain kirkon eli hengellisen keskuksen ja Yliopiston päärakennuksen, sivistyksen kehdon.

Tori tuli ilmentämään ”historian kulkua ja historiallisia tapahtumia”. Se on ollut akateemisten juhlien, sotilasparaatien ja keisarivierailujen näyttämö sekä vuodesta 1905 työväen mielenosoitusten paikka. Itsenäistymisen jälkeen se oli valkoisen Suomen valtiollisten ja sotilaallisten manifestaatioiden keskus. Mielenosoitukset palasivat torille vuoden 1945 jälkeen.

Senaatintorin tuntumaan sijoittuvat ensimmäiset poliittiset ja kansalliset rakennukset, kuten Ritarihuone ja Säätytalo, Suomen Pankki ja Kansallisarkisto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Presidentinlinna. Rakennukset ilmentävät kansalaisyhteiskunnan järjestäytymistä, puoluemuodostumista ja valtiopäivätoiminnan alkamista. Torin eteläpuolella on kaupungin hallintotiloja ja valtuustosali. Helsingin kaupungintalo sijaitsee entisessä Hotelli Seurahuoneessa ja edustustilat entisessä kenraalikuvernöörin palatsissa. Kaupunginjohtajan virka-asunto on Aleksanterinkadulla Brummerin porvaristalossa.

Suomen keskeisin urbaani näkymä liittyy Senaatintoriin. Siihen kuuluu merelle avautuva monumentaalinen, yhtenäinen ja vaalea empirejulkisivunauha, jota dominoi valkoinen kirkko, Helsingin maamerkki. Tämä näkymä osoittaa pääkaupungin sijaintia, topografiaa ja arkkitehtuuria. Vuoden 1917 jälkeen tämä kuva on noussut koko kansakunnan valtiollisen, hengellisen ja sivistyksellisen osaamisen symboliksi: “Näiden tekijäin ympärille keskittyy valtaosa sitä kehitystä, joka vihdoin johti valtiollisen itsenäistymisen saavuttamiseen”, kirjoitti Eino E. Suolahti Suomen kaupungit -kirjaan 1958.