“Helsinki: the Blue-White Daughter of the Baltic Sea?”Esipuhe teoksessa |
Uudenmaan ja Helsingin vaakunassa ovat kaikki elementit: vesi, vene ja kultakruunu. Vaakuna viittaa Helsingin syntyhistoriaan, sen vaiheisiin osana Itämeren ja Suomenlahden yli tapahtuvaa vuorovaikutusta. Vaakunoiden vene viittaa siirtokuntahistoriaan, vaiheeseen, jolloin ruotsalaiset asteittain ottivat haltuunsa Uudenmaan rannikot. Helsinki sijaitsee ikivanha pohjoiseurooppalaisen meritien varrella. Sen historia on muovautunut osana eri alueiden, valtioiden ja kansakuntien vaikutuspiirissä. Helsingin historia on aina ollut ja tulee aina olemaan osa Itämeren sotilaallista, poliittista ja kulttuurista historiaa. Helsingin identiteetti on meressä ja kaupunki elää merestä. Se on kaupunki niemellä, Itämeren tytär, Pohjolan valkea kaupunki. Helsinki on meripaviljonkien kaupunki. Meri avautuu etelään. Se merkitsee satamia, liikennettä, kommunikaatiota, kauppaa, vuorovaikutusta, hyvinvointia, toiveita, vapautta, Eurooppaa. Meri on olennainen tekijä Helsingin visuaalisessa kaupunkikuvassa. Merenkäynti, kosket, aallot, tuulet, jäidenlähtö ja merilinnut ovat osa Helsingin äänimaisemaa. Taivas edustaa isänmaata, maakuntia, pysyvyyttä, unelmia. Helsinkiläiset elävät näiden elementtien vaikutuksessa. Sininen on kaupungin väri, ja siinä yhdistyvät taivas ja meri. Sininen vaihtelee eri vuodenaikoina antaen Helsingille tunnusomaisia sävyjä. Pitkään Helsinkiin pääsi vain meriteitse. Alkuperäinen Kustaa Vaasan Vaasan 1550 perustama kaupunki sijaitsi Helsingin kosken äärellä. Meri ei suonut kaupungille rikkautta. Uusi parempi satama saatiin 1960, kun kaupunki siirrettiin nykyiselle paikalle Vironniemeen. Siitä lähtien tavaralaivat, purjeveneet, kaleerit, proomut, lotjat, höyrylaivat, kalastusalukset, hinaajat, jäämurtajat, hiekka- ja halkojaalat, matkustajalaivat, lautat, risteilijät, kantosiipialukset ja soutuveneet ovat erottamaton osa Helsinkiä. Suomenlinna, Pohjolan Gibraltar, suurenmoinen linnoitus 1700-luvulta osoittaa Helsingin sijaintia Euroopan pohjoisella rajalla, idän ja lännen välissä. Silakkamarkkinat, Helsingin vanhin perinne, osoittaa meren hedelmien merkityksen kaupungin asukkaille. Meri on kantakaupungin tunnus, esikaupungit elävät metsästä. Keisareiden Helsinki on merellinen. Sen tunnusomainen matala, yhdenmukainen, klassinen ja historiallinen silhuetti kaksine kirkkoineen kasvaa jyrkästi merestä. Esplanadit, Kauppatori ja eteläranta ovat Helsingin symboleja. Näkymä avautuu kauneimmillaan mereltä käsin. Sillat yhdistävät keskustan esikaupunkeihin, joista monet (Lauttasaari, Kulosaari, Lehtisaari jne.) ovat kokonaan meren ympäröimiä. Saarilta helsinkiläiset hakevat virkistystä ja virikkeitä. Meri ei koskaan ole samanlainen. Se muuttuu päivästä päivään. Merenkulku ja satamat ovat olleet Helsingin ja koko Suomen vaurauden lähde. Maamme ensimmäinen satamarata yhdisti Sörnäisten niemellä olleen sataman 1870-luvulta lähtien sisämaahan, järvi-Suomeen. Puuta vietiin, ja tuotiin öljyä ja muuta raaka-ainetta. Sen jälkeen on Helsinkiin rakennettu monia öljy-, vapaakauppa-, teollisuus-, kauppa- ja suursatamia. Kaupungin kulloinenkin laajentuminen ja satamasuunnittelu ovat kulkeneet käsi kädessä. Satamien ympärille on syntynyt monikerroksista, Helsingille tyypillistä elinkeinotoimintaa: laivanrakennusta, huolinta- ja ahtausliikkeitä, varustamoja, linjaliikenneyhtiöitä, merimatkailuyrittäjiä. Merimerkit, makasiinit, majakat, tullirakennukset, nosturit, laiturit, satamaradat, laiva- ja kuivatelakat ovat satamatoiminnan näkyviä maamerkkejä Helsingissä. Monet kirjailijat ovat ylistäneet meren Helsinkiä ja monet taiteilijat ovat kuvanneet sitä. Satamat ovat kuuluneet suurkaupunkiromantiikkaan kaikkialla Euroopassa. Savolaisosakunnan Susj -lehdessä kirjoitettiin jo 1940-luvulla: "Ystäväni, oletko koskaan kävellyt Helsingin satamassa yön kattaessa kaupungin pehmeään vaippaansa ja tihkusateen hyväillessä kasvojasi?" Öinen satama muodostui läikehtivän veden, katulamppujen, laivojen, telakkarakennusten ja nostureiden varjoista: "Koetat omistaa sisimpääsi tuon näyn, joka on edessäsi, huomaat kenties ja lähdet hiljaa pois. Ihmeeksesi huomaat, että aika on pysähtynyt, ympäristö muuttunut vähemmän kolkoksi ja epäystävälliseksi." |