”Turkoosi”,Elämän värit |
| Istuin heinäkuisen Lontoon ahtaassa ja hieman nuhjaisessa ruuhka-ajan maanalaisessa, nuokuin ja hikoilin monikulttuurisiin kanssamatkustajiini tukeutuen. Vaunun seinää katonrajassa kiersivät lukuisat mainokset, joita kukaan ei keskittynyt lukemaan. Yritin estää alkavaa ahtaanpaikanpaniikkia ja annoin katseeni levottomasti kiertää ilmoitusriviä. Silmiini pisti raikas turkoosi värikartalla. Se oli osa kotitekoista kesän värioppia InStyle-Magazine -nimisen lehden mainoksessa. “Turquoise intensifies your tan”, todettiin kirkkaan, turkoosilla värjätyn kuvalaatikon alla. Yhtäkkiä huomasin muutakin turkoosia ympärilläni. Ajoin Victoria line -reitillä, jonka väri lontoolaisessa maanalaismaailmassa on perinteisesti turkoosi. Ylevä ja kuninkaallinen väri, mikäli linjan nimenantajana oli aikoinaan kuningatar Victoria (1819-1901), brittiläisen imperiumin pitkäaikaisin hallitsija. Olikohan Victoria koskaan ruskettunut? Käyttikö hän milloinkaan turkoosia? Viktoria, muinaisten roomalaisten voiton jumalatar, kreikkalaisen Niken vastine. Turkoosi vie ajatukset kirkkauteen, valoon, liikkeeseen - etelään, auringon ja veden liittoon, Välimerelle, Karibialle. Värin nimi tulee vanhasta ranskan sanasta pierre turquoise, turkkilainen kivi. Turquoise, turkkilainen, esiintyy yleisesti värin eurooppalaisissa nimissä. Se on juontaa juurensa turkoosista korukivestä. Turkoosi on vaikea väri; se ei käyttäydy mielissämme samalla tavalla kuin luonnossa, kasveissa tai maaperässä esiintyvät väriaineet. Nämä värit, kuten punainen, sininen, vihreä, keltainen, ovat suurten tunteiden, vihan, rakkauden, mielialojen ja tunnelmien ilmaisijoita. Turkoosi ei ilmaise tällaista suurta emootiota, se vain on. Sinisen ja vihreän keskivälissä väriympyrässä sijaitsevat turkoosin värit taustoittavat, sävyttävät, raikastavat ja pyhittävät. Monissa kulttuureissa turkoosi on ilmaissut pyhää. Egyptiläisille turkoosi oli suojaava väri. Tämä perinne näkyy monissa islamilaisissa maissa. Naiset kantavat yhä näillä kulttuurialueilla turkoosi-korukivestä tai turkoosinvärisestä lasista tehtyä pientä, usein silmän muotoista amulettia. Koru on nimeltään paha silmä. Se antaa suojaa kaikelta pahalta, kuten sairauksilta, riidoilta, panettelulta ja miesten sopimattomilta katseilta. “Pahoja silmiä” on kulkeutunut turismin myötä runsaasti muuallekin. Koru on kelpo tuliainen pohjoisen järkiperäisille ihmisille, sillä oletettua ja todellista pahuutta löytyy täältäkin. Turkoosi-kiven väri saattaa muuttua, syvetä ja vaihdella vanhetessaan. Turkoosikivi suojeli lapsia ja aikuisia myös monissa intiaanikulttuureissa. Kivessä nähtiin olevan suojelijoita. He olivat heimon edesmenneitä jäseniä, jotka edustivat turvallista yhteyttä jatkuvuuteen muuttuvassa maailmassa. Aikoinaan Suomessakin suositun, tunnetun amerikkalaisen kirjailijan Ernest Thompson Setonin tyttären Anya Setonin kirjoittama romaani Turkoosi ilmestyi vuonna 1953 Gummeruksen kustantamana. 1860- ja 1870-luvun Uuteen Meksikoon ja Amerikkaan sijoittuva kirjan juoni kietoutui turkoosin amuletin ympärille. Teoksen sankaritar, Santa Fe (Fey) Cameron, oli espanjalaisen äidin ja skotlantilaisen isän tytär. Hänellä oli selvännäkijän lahja, jonka huomasi eräs intiaanien lääkemies ja lahjoitti tytölle taivaankiven, turkoosin: “Hän työnsi kätensä villaisen paitansa sisäpuolelle ja veti sieltä varpusen munan kokoisen, melkein kolmikulmaisen, punaiseen villakankaaseen ripustetun turkoosin. Hän katkaisi langan ja ojensi turkoosin Feylle. - Tämä on meidän taivaankivemme, sanoi hän. - Sen on pyhä minun kansani silmissä, koska sen väri on Suuren Hengen asuinsijojen väri. Minä, Natanay, shamaani, annan sen sinulle, valkoinen lapsi, jotta muistaisit, että voimasi tulee Hengestä.” Feyn ripusti turkoosin kultalankaan (“Sininen kivi oli kaunein kivi, mitä hän oli koskaan nähnyt kenelläkään intiaanilla. Se ei ollut Cerilloksen kaivosten vihertäviä turkooseja, vaan loistavan taivaansininen ja täysin virheetön”). Turkoosi seurasi naista elämän eri käänteissä, ja johdatti hänet lopulta takasin Hyvään Henkeen. Ylelliseen elämään Yhdysvalloissa liittyi sekä sosiaalista menestymistä että varjopuolia ja takaiskuja. Romaanin lopussa sankaritar palasi takaisin kotiseudulleen Uuteen Meksikoon. Hän sai takaisin kyvyn nähdä ja parantaa. Parantaja hän toimi taivaankiven edellyttämällä tavalla. Monet eurooppalaiset taiteilijat sanovat, että turkoosista on vaikea saada otetta. Se ei syleile ja kosketa eikä käyttäydy “kunnon värien” lailla. “Sininen on tunnetila”, julisti taiteilija Kimmo Kaivanto naistenlehti Eevassa (no 8/2002). Sininen on aina suosiossa, mutta turkoosi on nähty marginaalisempana värinä. Onkin totta, että turkoosi ei ole mikään maalaustaiteen väri. Se viihtyy pikemminkin arkkitehtuurissa, sisätiloissa ja sisustamisessa, tekstiileissä, rakennusten koristeina ja esineissä. Roomalaisille vihersävyinen turkoosi (lat. callainus) oli ylellisen synonyymi. Turkoosi on ollut fyysisen suojan ja henkisen turvan väri. Turkoosi koristi usein atsteekkisoturien kilpiä. Turkoosi-kiveä on upotettu käyttö- ja liikkumisesineisiin estämään onnettomuus tai vahinko. Välimeren alueella, kuten Kreikan saaristossa, ovia ja ikkunoiden puitteita on maalattu vaalealla turkoosilla. Väri estää pahojen henkien saapumisen taloon. Ylellisyysnäkökulma korostuu kahdessa käännösromaanissa. Ranskalainen kreivi Ponson du Terrail käytti kymmenen viimeistä ikävuottaan kuuluisaksi tulleen Racambole -sarjan kehittelyyn. Suomeksi tämä aikansa tunnettuimpiin kuulunut rikosromaanisarja ilmestyi 1920-luvulla Arvi A. Karisto Osakeyhtiön julkaisemana. Nyt luettuna Racambole tuntuu hieman pateettiselta ja vanhahtavalta. Sarjan viides osa, Turkoosi synnin tiellä (1923) kuvaa lumovoimaisen pariisilaisen viettelijättären, ilotytön ja huijarin vaiheita. Nainen käytti työnimeä Turkoosi. Turkoosin kaksoiselämä, keinottelu ja huijaukset yhdistyivät sosiaaliseen nousukkuuteen. Paljastuminen ja häpeä muodostavat kirjan moraalisen rungon. Turkoosi oli vuonna 1998 ilmestyneen viihderomaanin (Gummerus) nimi. Siinä kuvataan hieman saippuaoopperamaisesti orpokodista haetun Brooke-tytön “turkoosinhohtoista” mutta henkisesti uvuttavaa elämää rikkaan, lapsettoman amerikkalaispariskunnan komeassa kodissa. Lopulta oma urheiluharrastus auttaa tyttöä löytämään tiensä ulos ylellisyydestä omaan elämään ja rooliin. Vaikka turkoosi ei esiinnykkään luonnostaan väriaineena maailmassa, on turkoosi kahden tärkeän tilan, taivaan ja veden, väri. Joet ja meret, järvet ja lammet ovat kartoilla turkooseja. Postikorttien taivas on aina turkoosi. Moni asia pohjoismaisessakin luonnossa on turkoosia. On helppo kuvitella vaalean Suomi -neidon silmien katseessa pilkahtavan turkoosinen syvyys. Meriaiheisten Helsingin ja Uudenmaan vaakunoiden sininen vivahtaa turkoosiin. Finnairin sinivalkoiset siivet näyttävät turkooseilta. Monissa lentoyhtiöissä emot pukeutuvat turkoosiin. Laivaliikenteessä ja veneissä valkoinen ja tumma turkoosi ovat lyömätön pari; Siljan hylje ja raidat valkoisella pohjalla ilmentävät yhdistelmän visuaalista tuotemerkkivoimaa. Viattomuuden ja ylellisyyden, synnittömyyden ja suojan liitto. Auringon valaisema jää tai lumi, meren ja järven sadat eri värivivahteet, puutarhojen lehvistön hämärä ja poutapäivän taivas sävyttyvät sinivihreästi. Lumihuippuisten vuorten varjot ja syvänteet tai Lapin hanget näyttävät sopivassa valossa turkoosilta. Turkoosinsininen on elokuun väri. Mutta muutakin sinivihreää on löytynyt maailmankaikkeudesta avaruuden mustien aukkojen, punaisten jättiläisten ja valkoisten kääpiöiden rinnalle. Amerikkalaiset tähtitieteilijät Ivan Baldry ja Karl Glazerbrook (John Hopkins yliopisto) yhdistelivät taannoin samaan spektriin yli 200 000:sta eri galaksista mitattuja aallonpituuksia. Tutkijat väittivät, että nykyisen ikäisen avaruuden todellinen väri olikin lähellä sinivihreää ja turkoosinvihreää. Tammikuussa 2002 amerikkalaistutkijat esittelivät tuloksiaan Yhdysvaltojen astronomisen seuran kokouksessa. Heidän mukaansa turkoosi on “paikallisen universumin väri”. Ihminen voisi nähdä tämän vihertävän universumin vain rajoitetusti: kaikista 200 000 galaksista tuleva valo pitäisi ohjata samaan aikaan yhteen kaukoputkeen tai katsoa maailmankaikkeutta yhdellä kertaa yhdestä suunnasta, liikkumatta. Monet turkoosista tiedosta innostuneet joutuivat kuitenkin pettymään. Myöhemmin keväällä 2002 ilmeni, että universumin kosminen pohjaväri ei olekaan turkoosi vaan beessi. Baldryn ja Glazerbrookin tietokoneohjelma oli määritellyt vaalean perusvärin arvoja väärin, hieman liian punertavaksi ja lopputulos vääristyi. Virheen osoitti ihmisnäköä ja värejä tutkiva Mark Fairchild Rochesterin teknillisestä instituutiosta. Jotain universaalia turkoosia tunnelmaa voi aistia portugalilaisen runoilija Fernando Pessoan (1888- 1935) teksteissä. Runoissa tuntuu välimerellinen kimallus ja uhka. Pessoan kielessä liikkuvat historia ja nykyisyys, liike ja pysähtyneisyys, paikka ja avaruus, kauneus ja rumuus, tunne ja järki. Jotain turkoosin eri sävyistä on aistittavissa esimerkiksi Pessoan runossa Meri on tyven vuodelta 1914. Meri on tyven, salassa voihkivat tuulet Luonnossa turkoosi olotila liittyy rauhaan, rauhoittumiseen ja vahvistumiseen. Väri viilentää ja raikastaa. Väriterapiassa turkoosia suositellaan aroille ja ujoille. Se rauhoittaa, voimistaa ja lisää itsevarmuutta. Symbolisesti turkoosi edustaa pidättyväisyyttä, analyyttista kylmyyttä ja kirkkautta. Tätä kirjoittaessa annan katseen kiertää kotikirjastoni hyllyjä. Yllättävän monen tietokirjan kannet ovat turkoosinvärisiä. Yliopistoni humanistisen tiedekunnan opinto-oppaan tunnusväri on turkoosi. Onko turkoosi riittävän neutraali, pidättyvä ja kurinalainen väri antamaan humanismille kirkkautta ja luovuudelle auktoriteettia? Samastako syystä Suomen viimeisimmän, vuoden 2000 perustuslakiuudistuksen joka kotiin jaetun tiedotuslehden väri oli turkoosi? Valkoista väriä lempeämpi turkoosi sopii hygienian, puhtauden ja virkistymisen väriksi. Eräs kauneimmista saniteettitiloista, jonka muistan, oli pienessä perhehotellissa Champangnen maakunnassa Ranskassa. Kävimme siellä vuosia sitten, mutta muistan tilatunteen yhä! Avarassa ikkunallisessa kylpyhuoneessa oli täyteläinen, vaalean turkoosinen kaakelilattia ja helmenvalkoiset seinät - vaikutelma oli taivaallisen ilmava ja kevyt. Turkoosi on suosittu kaakeleiden ja mosaiikkien, uimahallien, kylpylöiden, kauneussalonkien, uimarantakopin kattojen, lepotuolin markiisikankaan, delfinaarioiden, akvaarioiden ja klooriveden väri. Hammastahnat ja suuvedet on usein sävytetty sinivihreiksi. Gastronomiassa turkoosilla on sivurooli. Se on piparmintun ja mentolin väri, raikastaja ja piristäjä, kuntojuomien, kurkkupastillien, muropakkausten (Fitness täysjyvävehnä-riisihiutaleet - “tekee hyvää linjoille”), xylitol-purukumin, esanssisten Smurffi ja Spiderman -limonadien väri. Sinivihreä terästää ja kirkastaa, mutta se ei viettele eikä kiihota makuaisteja kaipaamaan lisää. Turkoosi sopii paremmin taustalle ja kulisseihin, astioihin, keramiikkaan ja posliiniin, aterimien kahvaväriksi tai serviettien perussävyksi. Se on tiskirättien, puhdistusaineiden, wc-raikastajien ja keittiöpyyhkeiden väri. Talouden maailmassa sinisellä on paikkansa. Väreillä on oma roolinsa talouden kielenkäytössä. Ne tekevät alan termeistä iskeviä ja helposti tunnistettavia. Väri voi antaa nimen säännöllisesti julkaistavalle raportille tai asiakirjalle. Iso-Britannian budjetti kulkee nimellä “punainen kirja”. Samaa väriä ja nimeä käytetiin 1960- ja 1970-luvulla Helsingin pitkän tähtäyksen taloussuunnitelmista. Suomen Pankin keskustelualoitteet ovat “punakantisia”. Yhdysvaltain keskuspankin kolme raporttia ovat beige kirja, sininen kirja ja vihreä kirja. Tunnetuin osakemarkkinoihin liittyvä väri, sininen, tulee Yhdysvalloista. Suomessakin talouden ammattilaiset tuntevat “blue chips” -yhtiöt. Siniset arvopaperit ovat varakkaiden ja varmojen yhtiöiden osakkeita. Turkoosikin on mukana. Puhutaan “blue sky laws” eli taivaansinisistä laista. Osakkeiden pitää olla rekisteröity Yhdysvaltain osavaltiossa, ennen kuin niillä voidaan käydä seillä kauppaa. Pokerissakin arvokkain pelimerkki on sininen. Turkoosi ei ole uskonnollinen tai poliittinen väri. Siihen ei sisälly patriotismia, lippujen liikettä eikä latautunutta uskoja ja toivoa, kuten punaiseen, siniseen tai vihreään. Turkoosi säilyttää aina arvoituksellisuutensa. |
